Taustaa Piipposiin

Vanhimmat tiedot Piipposista löytyy jo 1300 luvulta. Vanhin tieto on peräisin Piispan mustastakirjasta vuodelta 1415. Pikko Mäkeläinen kertoo tutkimuksissaan Halikossa vaikuttaneen Benedictus Piipponen, tuolloin kirjoitusasussaan: Pipa. Benedictus Pipa oli mahdollisesti vouti. Kaarinassa on on toiminut lautamiehenä v. 1461 Jap Peppo (Piipponen). Halikossa on asunut vuonna 1463 talonpoika Olavi (Olaff) Pypon (Piipponen). Uudellakirkolla mainitaan asuneen myös Mauno (Mogns) Piipponen (Pipo) vuonna 1549. Jääskessä mainittu H. Piipponen (Piippoi) vuonna 1557.

Professori ja historiantutkija Veijo Saloheimo kertoi Piipposten sukuseuran sukupäivillä Joensuussa vuonna 2005 luenossaan: "Piipposet Suomea asuttamassa 1500- ja 1600-luvuilla" vanhimman tiedon olevan peräisin Karjalan Kannakselta: Piipposten alkukoti näyttää olleen Karjalan kannaksella missä mainitaan jo vuonna 1543 Uudellakirkolla asustaneen Antti Piipposen (Hopeaveroluettelo). Tuo aika oli varsin sotaisaa, ensin sota vuosina 1555-1556 ja sitten Pitkäviha vuosina 1570-1595 ja viimeisin vuosina 1611-1617. Piipposet Uudeltakirkolta monien muiden Karjalan kannaksen asukkaiden tavoin hakeutuivat suojaan sisämaahan sotaisilta tantereilta. Sukunimi vertailu paljastaa 1500-luvulla tapahtuneen noin 80 muuttoa Viipurin Karjalasta Pohjanmaalle, luvuissa on mukana Piipposiakin jotka antoivat nimensä Piippolan pitäjälle.

Armas Luukon mukaan kolme ensimmäistä talonpoikaa olivat Olli, Lauri ja Juho Piippoi jotka mainitaan ensi kerran Salon pitäjän kymmenysluettelossa v. 1562. Piippola ei suotta saanut nimeään, sillä suku jatkui ja kasvoi. Tuon Siikasavon paikannimistö kertoo yhtä ja toista 400 vuoden takaisesta asutuksesta melkoisena määränä sukunimistä johdettuja nimiä.

Ensimmäisen kerran Piippola mainitaan vuoden 1562 voudintileissä nimellä Korteiskylä. Piippolaksi sitä alettiin kutsua vasta saman vuosisadan lopulla suurimman talon ja suvun Piipon mukaan. Piippola oli kauan aikaa osa Siikajoen ja sittemmin Pulkkilan pitäjää. Vuonna 1768 Lamun, Piippolan ja Tavastkengän talolliset rakensivat oman kirkon Piippolaan ja muutaman vuosikymmenen kuluessa alue itsenäistyi omaksi kappeliseurakunnakseen. Seuraava aluemuutos tapahtui vuonna 1899, kun Lamun ja Tavastkengän kylät erotettiin Piippolasta ja niistä muodostettiin Pyhännän seurakunta (Veijo Saloheimo).

Pälkjärvellä mainitaan lautamies Olli Ollinpoika vuosina 1670- 1682. Luultavammin tullut Vuolijoelta Soanlahdelle 1660 luvuun lopulla poikiensa Ollin, Juhon ja Antin ja Paavon kanssa. Poika Juho köyhtyi kerjäläiseksi suurina kuolonvuosina.

Sirkka Paikkala nimiartikkelissaan "Pietarin perillisiä" kertoo Piipponen - sukunimestämme olevan tietoa jo 1500 - luvun puolimaista alkaen Karjalan kannakselta ja Pohjois - Pohjanmaalta, sitten myös Pohjois - Karjalasta ja Kajaanin seudulta. Pohjois - Pohjanmaan Piipposet ovat antaneet nimensä Piippolan pitäjälle ja seudun Piipon - Piippolan kantatalolle. Sukunimen juuret juontuvat mahdollisesti kreikkalaisesta miehen nimestä Petrós. Petrus on peräisin aramealaisessesta lisänimestä Keefa 'kivi, kallio', jonka Jeesus antoi Simon Joonaanpojalle, apostoliensa johtajalle. Virossa on Petruksesta käytetty muotoa Peep. Paikkala huomauttaa artikkelissaan nimiperimän vielä kuitenkin kaipaavan lisätarkistamisia. Vuosisatojen saatossa sukunimemme kirjoitusasu esiintyy asiakirjoissa mitä erilaisimmissa muodoissa, esimerkiksi muodoissa Pipo, Pepo, Piippo, Pyppoin, Pjippoin, Pijppo, Pijpoin, Piijpoin, Piippoin.

Jos ajatellaan että Piipposia siirtyi Karjalasta asuttamaan Kainuun erämaita ja Piippolaan ja sittemmin sieltä alkoi muutot 1600 luvun puolen välin jälkeen Pälkjärvelle, Pielisjärvelle jne. voidaan vain todeta vanhan sanonnan tavoin "On sitä ontta orren alla muuallakin kuin Piippolassa". Piipposia on levinnyt ympäri isänmaata ja paljon muille maille ja mantereille.

Kuva: Pohjanmaan lääni > henkikirja, 1642-1642 Vuolijoki Olli Piipponen sn. 1587, talollinen Vuolijoella v:sta 1641 alkaen.

Piipposten DNA

Piipposten isälinjan DNA - Ari Kolehmaisen esitelmästä Lappeenrannassa 15.6.2015

Geneettinen sukututkimus eli DNA-avusteinen sukututkimus on asiakirjalähtöisen sukututkimuksen apukeino. Analyysit perustuvat vertailuun ja vertailupohjan oltava mahdollisimman laaja (yksi testi ei varmista mitään).
Lähdekriittinen ja tarkka asiakirjatutkimus on oltava kaiken pohjalla.
DNA varmistaa sukujuontoja ja oikaisee virheitä sekä kumoaa vääriä teorioita.
DNA ei valehtele -> kertoo aina totuuden. Ihminen voi erehtyä asiakirjojen tulkinnoissa ja asiakirjat eivät aina edes kerro totuutta.

Suomen asiakirjalähteet alkavat läänistä riippuen noin 1540-luvun alusta, ja se on käytännössä päätepiste ”rahvaan” sukujen tutkimukselle.
DNA:n isälinjojen avulla päästään taaksepäin – vaikkakaan esi-isien nimiä emme saa selville.
Voidaan hahmottaa ”sukuryppäitä, heimoja”, joissa toisilleen läheisimmät suvut selviävät.
Esimerkiksi viimeisen vuoden aikana DNA-testit ovat yleistyneet nopeasti ja asutushistorialliset suunnat tarkentuvat koko ajan.

Suvun mieslinjaisita eri sukuhaaroista otettiin Y67-DNA-näyteitä jotka sitten olivat sitten tutkittavinna Usassa.

Testattu on Kuuksenvaaran, Eimisjärven, Huhtilammen, Kaavin ja Kainuun Piipposia sekä kolme testiä Piippolaan jääneistä haaroista. 

Kaikki testatut Piipposten sukuhaarat kuuluvat skandinaaviseen haploryhmään I1. Haploryhmä I syntyi Balkanilla 25–30 000 vuotta sitten mannerjäätikön ollessa laajimmillaan. Levisi vuosituhansien kuluessa länteen ja sitten pohjoiseen ilmaston lämmetessä ja jään reunan paetessa. 

Suomalaiset kuuluvat pääosin haploryhmään I1, joka syntyi oletettavasti Pohjois-Ranskassa 5000-6000 vuotta sitten haploryhmä Tanskan salmien luona -> Ruotsiin.
Levisi Suomeen useana aaltona, pääryhmät jo ennen ajanlaskun alkua ja siten ennen viikinkiaikaa. 

Piipposten isälinjan alkuperä on I1-haploryhmän vanhaa suomalaista haaraa. I1:n (eli I-M253) eri haaroja on tullut Suomeen eri aikoina lännestä.
Piipposet kuuluvat suurimpaan suomalaiseen päähaaraan, n. 1900 vuotta sitten Satakunnassa tai Pirkanmaalla syntyneeseen I-L287:een. Sama mutaatio on tämän n. ajanlaskun alkuvaiheissa eläneen kantaisän kaikilla mieslinjaisilla jälkeläisillä.

I-L287:lla on kaksi toistaiseksi tunnettua alahaaraa, joista I-L258, johon myös Piipposet kuuluvat, on selvästi yleisempi. Tähän kuuluu n. 2/3 tunnetuista Suomen I1-haplon isälinjoista. Mutaatio on syntynyt hyvin pian I-L287:n jälkeen.

I-L258:lla on lukuisia alahaaroja ja ne ovat syntyneet Satakunnan, Pirkanmaan ja Hämeen alueella ensimmäisten ajanlaskun jälkeisten vuosisatojen aikana -> rautakautisen muinaishämäläisen kulttuurialueen synty. Alaryhmiä levisi paljon pohjoiseen ja itään hämäläisen uudisasutuksen mukana.

Lisää Piipposten sukuhaaroja DNA testeihin.

Asiakirjatutkimuksella on varmistettu jo pääosa sukuhaaroista ja kaikki testatut ovat myös DNA:n perusteella samaa alkuperää.

Kuitenkin mieslinjaisija lisätestejä olisi hyvä saada mm. Vuolijoen - Sortavalan - Pälkjärven ja Ruskealan Piipposista. 

Mikäli olet kiinnostunut testeistä ja haluat osallistua Piipposten DNA-talkoisiin ota yhteyttä.

Sukututkimusaineisto

Onko pöytälaatikossasi Piipposia koskevaa sukututkimus aineistoa? Mitä sille tapahtuu kun en enää tutkimustyötä jatka? Kenelle jätän kokoamani työn?
Näitä kysymyksiä kannattaa miettiä aina.

Voit lähettää tutkimusaineistosi esimerkiksi Tuija Piipposelle. Olen koonnut Piippos tutkimuksia jo vuosien ajan ja minun jälkeeni aineisto siirtyy sukuseuramme tutkijoille. Hallussani on jo sukuseuran perustamisen ajalta kootut sukutiedostot joita täydennetty vuosien varrella. Lisäksi tiedostosta löytyvät eri tutkijoiden vanhemmat tutkimukset. Seuramme säännöissä on kohta joka täydentää tutkimusmateriaalin lopullista kohtaloa mikäli sukuseuran toiminta loppuu milloin. Tutkimusaineisto siirtyy tuossa tapauksessa Oulun maakunta-arkistoon.

Tämän hetkinen tilanne tutkimusten ja sukukirjojen kohdalla on ettei uusia sukukirjoja ole tarkoitus julkaista kunnekka suuri ja laaja Piippos tutkimus on loppuun saatettu. Tuo tutkimus sisältää Piipposten synty- ja asuinsijat ennen 1700 lukua. Näissä tutkimuksissa on jo tähän mennessä avautunut uutta tietoa jotka muuttaa vanhempaa Piippos tutkimusta. Uusissa tutkimuksissa on käytetty vanhojen verokirjojen ja henkikirjojen tukena lisäksi DNA - tutkimuksia eri sukuhaaroista. Seuraavana sukujulkaisuna onkin saattaa tämä Piipposten tarina kirjaksi.

Sukukirjat on valmistuneet jo Huhtilammin Piipposista vuonna 2012, jota on päivitetty CD:ksi - Huhtilammin Piipposista on mahdollista saada myös ns. päivitetty CD. Muistathan mainita kirjaa tilatessasi haluatko myös päivitetyn CD:n. Kirjaa on saatavana edelleen.

Kuuksenvaaran Piipposista valmistui sukukirja vuonna 2013, jäljellä vielä pari kirjaa.

Työn alla on Eimisjärven Piipposet, kirjaksi julkaisu ajankohdasta ei vielä tietoa.

Sotkamon, Paltamon ja Kuhmon Piipposista on koottuna paksu kansio ja lisäyksiä mahtuu aina.

Myös nykyisen itärajan takaiset Piipposet, Pälkjärven, ja Suojärvi jne. on tutkimuksissa mukana ja tiedot ovat karttuneet mukavasti ja osin heihin jo yhteyskin saatu. Mutta vielä on työtä jäljellä.

On ollut ilo huomata kuinka kiinnostus omaan sukuun on suuri. Kiitän jo kaikkia jotka olette lähettäneet perhetietoja ja kuvia sekä tarinoita kirjajulkaisuja varten. Vielä on paljon työtä jäljellä ja yhteydenotot toivottavia.

Sukutiedot on tallennettu Piippos sukuseuran sukutiedostoon sekä kansioihin. Tietoja ei löydy netistä. Mikäli haluat tarkistaa omia tietojasi tai täydentää tai muuttaa niitä ota yhteyttä minuun:

Tuija Piipponen
tuija17@hotmail.com
0452082112